Alejandro Jodorowsky päätti 1970-luvun puolivälissä tehdä elokuvan Frank Herbertin sittemmin scifikirjallisuuden klassikoksi vakiintuneesta Dyynistä. Elokuva ei koskaan toteutunut, mutta siitä kertova dokumentti Jodorowsky’s Dune on inspiroivaa katseltavaa.
Dyynin piti olla elokuvien “profeetta” ja muuttaa maailmaa. “Jodo” on jo yli kahdeksankymppinen, mutta dokumentissa hänen silmistään loistaa vastustamaton energia ja rajaton intohimo uuden luomiseen.
Vaikka elokuva ei päässytkään studiopomojen pöytien ohi tuotantoon, Jodorowskyn Dyynin vaikutus näkyy monissa sen jälkeen tehdyissä elokuvissa. Kun unelma on tarpeeksi suuri, myös näennäinen epäonnistuminen johtaa uuden luomiseen ja maailman muutokseen.
Muodostin dokumentin nähtyäni ja asiaa hauduteltuani oman teoriani, joka on tiivistettynä yllä olevaan kuvaajaan. Ei ole niinkään tärkeää, mikä tietyn projektin lopputulos on. Kun tehdään isosti – intohimoisesti ja kunnianhimoisesti – tekemisellä on suuri vaikutus ja merkitys, sekä itselle että muille projektin vaikutuspiirissä oleville.
Mikä on isoin henkilökohtaisen intohimosi projekti, jonka haluaisit toteuttaa? Ajattele siitä vielä pykälä ylöspäin. Mikä on sinun Dyynisi?
Rakentaisin talon
Ei muuta kuin pläni paperille ja sitten ensiaskel tavoitetta kohti!